OPPIMISEN YTIMESSÄ
Kirjat tilataan
Tilauslomakkeella.
Lukijalle
Millaisia olisivat koulu ja opetus, miten valittaisiin opetettava aines, jos tietoa työvälineinään käyttävät eivät tietäisi, missä tietojaan ja taitojaan tarvitsevat? Mitä opetuksesta tutkittaisiin, ellei keskeisenä voitaisikaan pitää tiettyjen oppisisältöjen hallintaa, jos kukaan ei osaisi sanoa, mitä tämänhetken oppija aikuisena tarvitsee?
Ajatellaanpa vain esimerkiksi sitä, miten tärkeätä matematiikan opetuksessa on ollut kertotaulujen oppiminen ulkoa. Nyt laskin laskee laskun, oppijalle jää opiskeltavaksi prosessi.
Opettajan mielenkiinnon kohteeksi muodostuu sen prosessin pohtiminen, joka on hyvin omaksutun kerto- ja jakolaskutoimitusten takana, koska kone jo suorittaa itse laskutoimituksen. Kysynkin, eikä peruskoulun oppiaineksessa ole viljalti samantyyppistä materiaalia, aineistoa, jonka avulla voitaisiin opettaa ja omaksua tiedonkeruun ja sen käsittelyn pohjana olevat prosessit ja niiden lainalaisuudet?
Jotta opetus voitaisiin suunnata oppimisprosessien omaksumiseen, niiden joustavaan käyttään ja oppijoiden omien yksilöllisten oppimistyylien löytämiseen, olisi koulun määriteltävä tehtävänsä uudelleen.
Siellä, missä oppiminen on sujunut vaivatta, ei aina tulla ajatelleeksi, miten opittavan aineksen omaksuminen tapahtuu.
Sen vuoksi ei olekaan ihmeellistä, että erityispedagogiikka on Suomessa ensimämäisenä tieteenalana etsimässä oppimisen perusteita. Erityisopetuksessa ajatellaan jo perinteisesti, että oppijat ovat erilaisia ja että opettajan on löydettävä kullekin sopivat lähestymistavat. Opettajan on muovauduttava ja muokattava opetettava aineisto oppijan tarpeiden mukaiseksi.
Heinonen (1989) määrittelee erityispedagogiikan todellisuuspohjaiseksi tieteenalaksi. Hän kirjoittaa: "Erityispedagogiikka perimmältä olemukseltaan edustaa vankasti todellisuuspohjaista tieteenalaa. Sen tutkimuskohteet ovat enimmäkseen ilmiselviin tosiasioihin ja fysikaalisiin ilmiöihin ankkuroituja. Todentamisesta vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys ja tiedon luotettavuus tuottaa usein suhteellisen vähäisiä ongelmia."
Kun tietomme aivojen toiminnasta tietojen prosessoijana koko ajan karttuu, olisi myös oppimistyöntekijäiden pystyttävä mahdollisimman nopeasti hyödyntämään jopa vuosittain täsmentyvä tieto ihmisen oppimisen neurologisesta taustasta ja saadun uuden tiedon vaikutuksesta opetuskäytäntöihin. Erityispedagogiikka on ensimämäisenä valmis ottamaan käyttään uusia opetusmenetelmiä.
Ennen kuin voidaan laatia hyviä uusia opetusmenettelyjä, on kuitenkin tutkittava, mitä arvokasta tähänastisessa oppimisen tutkimuksessa on saavutettu.
Tässä teoksessa etsitään oppimisen teoreettisia ja käytäntöön sitoutuneita perusteita. Kirjassa pyritään löytämään oppimisen ydinalueen osatekijöitä. Aluksi käsitellään lyhyesti tiedonkäsitystä, oppimiskäsitystä. Nämä ajatukset ovat oppimistapahtuman teoreettisena lähtökohtana. Erikseen tarkastellaan oppimistapahtumaa ja siinä vaikuttavia tekijöitä.
Oppimisen ytimessä etsii yleisesti hyväksyttäviä oppimisen lainalaisuuksia. Kukin lukija voi valita tähän kootusta tiedosta itselleen uuden ja oman käyttäänsä soveltuvimman. Väitän, että jokainen opetustyössä tällä hetkellä toimiva joutuu jo nyt arvioimaan omia opetuskäytäntöjään ja muuttamaankin niitä.
Toivon, että tässä esitetyt ajatukset auttavat opettajaa hänen omassa oppimisprosessissaan.
Lahdessa 6.1.1995
Taru Kivi
Sisällys
1 JOHDANTO
1.1 Tiedonkäsitys
1.2 Tieto ja taito
1.3 Oppimistapahtuma
1.4 Tiedonkäsittelytaidot
1.5 Opettamiskäsitys
2 OPPIMISKÄSITYKSIÄ
2.1 Piaget'n oppimiskäsitys
Havaintojen kehittyminen ja ikä
Operaatiot
2.2 Vygotskin oppimiskäsitys
Piaget'n teorian arviointia
2.3 Feuersteinin oppimiskäsitys
3 OHJATTU OPPIMISELÄMYS
3.1 Vuorovaikutusprosessi
3.2 Ohjattu oppimiselämys
3.3 Ohjatun oppimiselämyksen ominaisuuksia
4 VUOROVAIKUTUKSEN MIELI
4.1 Miellejärjestelmät
4.2 Mielenmuutos
5 OPPIMISEN YTIMESSÄ
5.1 Oppimistilanne
5.2 Ohjaamisen merkitys
6 PÄTEVYYDEN KOKEMINEN JA OPPIMISEN ILO
6.1 Itsetunto ja oppiminen
6.2 Pätevyyden tunne
6.3 Optimistinen elämänasenne
6.4 Ilon lähteillä
LÄHTEET